Puhuttaessa ruoka-avusta monelle tulee ensimmäisenä mieleen sana leipäjono. Mieleen piirtyy kuva ihmisistä jonottamassa ulkona ruokakassia. Mielikuva on osin totta, mutta myös pitkälti historiaa. Tänä päivänä puhuttaessa ruoka-avusta käytetään tosinaan slogania ”Muutakin kuin ruokaa”. Ruoka-aputoiminta tukee avunsaajien hyvinvointia ja osallisuutta monella muullakin tavalla. Sen ohessa voidaan järjestää esimerkiksi ohjaus- ja neuvontapalveluita, ryhmätoimintaa sekä työllisyyttä edistävää toimintaa. Se voi myös olla monimuotoista, kuten yhteisöllisiä ruokailuja tai yhteistyössä usean toimijan kanssa tarjottavaa kohdennettua ruoka-apua.
Ruoka-apu on laaja ja moninainen ilmiö. Suomalaisen ruoka-avun ominaispiirre on, että sen saa ilman tarveharkintaa. Ruoka-avun ajatellaan käynnistyneen meillä laajemmassa 90-luvun laman aikana, kun työttömyyden ja taloudellisen ahdingon kasvaessa tarve moninaiseen apuun oli suuri. Nykyään Suomessa jaetaan vuosittain noin 20 miljoonaa kiloa ruoka-apua, jota järjestää yli 1000 yhdistystä, järjestöä, seurakuntaa ja muuta toimijaa. Ruoka-apuun turvautuu vuosittain arvioiden mukaan 100 000–200 000 suomalaista.
Suomeen on syntynyt 2000-luvulla useita ruoka-aputoimijoiden verkostoja. Verkostoilla ja järjestöillä on omaa logistiikkaa, rakenteita ja monipuolista toimintaa. Ne tarjoavat yhteisöllisyyttä, vapaaehtoistoimintaan ja ovat tärkeitä työllistäjiä. Verkostot ovat myös tärkeitä kehittämisen, tuen ja tiedon jakamisen kannalta. Tällainen verkosto on valtakunnallinen ruoka-apu.fi. Se palvelee sekä järjestöjä että ruoka-avun tarvitsijoita koko Suomessa. Espoon kaupunki, järjestöt ja Edistia taas käynnistivät 2010-luvulla Espoon ruoka-apuverkoston. Verkoston toiminta on laajentunut myös tämän vuoden alusta aloittaneelle Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle.
Espoon ruoka-apuverkostossa on tällä hetkellä viikoittain noin 3500 asiakaskontaktia ja 200 vapaaehtoista. Hävikkiruokaa jakavia yhteisöjä on seitsemän, ja seurakunnat sekä monet kumppanit ja yhteistyötahot tarjoavat diakonialounaita. Yhteistyön edistäminen ruoka-aputoimijoiden ja eri sektorien ammattilaisten kanssa on nähty tärkeäksi ruoka-avun ja sen kehittämisen kannalta. Yhteistyö pääkaupunkiseudun muiden ruoka-aputoimijoiden sekä oppilaitosten kanssa on ollut myös hyvää ja tiivistä. Hävikkiruokaan pohjautuvan ruoka-avun lisäksi Espoon ruoka-apuverkosto on kehittänyt yhteistyötään, koulutusta sekä asiakkaiden laaja-alaista tukea ja ohjausta. Tärkeä lähtökohta kehittämisessä on ollut kestävän kehityksen tavoitteet.
Ruoka-apu auttaa vähentämään hävikkiä
Espoon ruoka-apuverkostossa on pohdittu paljon kestävää kehitystä: sen sosiaalista, kulttuurista, taloudellista ja ekologista ulottuvuutta sekä niiden keskinäistä suhdetta ja vaikutusta toisiinsa. Olemme tarkastelleet kestävää kehitystä myös YK:n Agenda 2030 -tavoitteiden pohjalta ja todenneet, että suuri osa tavoitteista ovat meille tärkeitä. Niitäkin, jotka eivät jo kokonaan tai osittain toteudu toiminnassamme, on syytä tavoitella.
Koko maailmassa arvioidaan kolmasosan kaikesta tuotetusta ruuasta menevän jätteeksi (YK, UNEP). Luonnonvarakeskus arvioi Suomessa ruokahävikin määräksi 100 miljoonaa kiloa, eli noin 20 kiloa henkeä kohti. Se on valtava määrä, kun ajatellaan siihen käytettyä inhimillistä panosta, energiaa, kasvihuonekaasuja ja vaikkapa puhdasta vettä. Ruoka-apu ei ratkaise koko hävikkiongelmaa, mutta on pieni osa ratkaisua: ruoka-avussa ekologinen ulottuvuus on myös merkittävä.
Toisaalta yksi ruoka-avun tämän päivän haasteissa on jaettavan hävikin väheneminen: avun tarve on suurempi kuin lahjoitukseen saatava ruuan määrä. Ruoka-apua hakevien määrä on kasvanut koronapandemian seurauksena ja on siitä lähtien pysynyt korkealla. Hakijoiden joukossa on nyt esimerkiksi Ukrainasta sotaa paenneita, työikäisiä, eläkeläisiä sekä opiskelijoita. Puolet ruoka-aputoimijoista kertookin saavansa liian vähän lahjoitus- ja hävikkiruokaa tarpeisiinsa nähden.
Apua arjen moninaisiin haasteisiin
Tänä päivänä ihmisten mielessä ovat monenlaiset omaa elämää koskettavat haasteet. Arjen selviytymisessä huolestuttavat ruuan ja energian hintojen nousu ja yleensä omien rahojen riittäminen, palvelujen saatavuus ja monet muut asiat. Laajemmassa kuvassa arkea ja ihmisten mieltä kuormittavat turvallisuustilanne sekä luonnon kestokyky. Ruoka-avun asiakkaat, jotka ovat monet haasteellisessa ja vaikeassa elämäntilanteessa, kuormittuvat erityisen herkästi näistä aikamme haasteista.
Arjen täytyy kuitenkin jatkua; on uskallettava suunnitella ja uskoa huomiseen, toivottavasti myös nähdä hyvää arjessa ja ympäristössä. Ruoka-apuyhteisöillä ja yleensä matalan kynnyksen palveluilla on omalta osaltaan tärkeä rooli ja mahdollisuus edistää osallisuutta, palvelujen tunnettavuutta ja saatavuutta sekä lisätä arjen taitoja ja arjessa selviämistä. Siihen tarvitaan yhteistyötä, yhteistyöverkostoja sekä yhteistyötä järjestöjen, että julkisen sektorin kesken.
Kristiina Alppivuori tutki vuosina 2020–21 espoolaista ruoka-apua. Tutkimuksessa ruoka-avun asiakkaat kertoivat pitävänsä tärkeänä reilua, arvostavaa ja tasapuolista kohtaamista. Pienikin ystävällinen sana,
hymy tai kuuntelu on arvokasta. Niin asiakkaat kuin järjestöjen työntekijät pitivät tarpeellisina myös matalan kynnyksen palveluita ja palveluohjausta. Tutkimukset tukevat ajatusta, että jalkautuvat palvelut olisivat kaikkien etu. Ruoka-apujärjestöt tarvitsevat paljon nykyistä enemmän tukea sosiaali- ja terveystoimelta, diakonialta sekä alan oppilaitoksilta.
Nykyaikainen ruoka-apu edellyttää laajaa yhteistyötä ja verkostoitumista
Alppivuoren kolmas tärkeä tutkimustulos oli paitsi ruoka-avun alueellisten järjestöjen, julkisen sektorin ja diakoniatyön välinen yhteistyö, myös järjestöjen keskinäinen verkostoituminen. Siitä onkin saatu Espoossa paljon hyviä kokemuksia. Yhteistyö on ollut vaikuttavaa niin pääkaupunkiseudun ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ruoka-apuyhteisöjen kuin laajemminkin eri yhteisöjen ja verkostojen välillä.
Espoon ruoka-apuverkosto rakennettiin ja sen toiminta käynnistettiin vuosi ennen koronapandemiaa. Pandemian aikana niin järjestöjen keskinäinen kuin kunnan sosiaalitoimen kanssa rakennettu yhteistyö osoittautui erittäin merkitykselliseksi ja monipuoliseksi. SPR:n tekemän selvityksen mukaan järjestöt suhtautuvat yhteistyöhön pääosin positiivisesti ja näkevät sen tukevan omaa toimintaansa.
Ruoka-apuyhteisöjen perustehtävä on jakaa ruokaa elintarvikejakeluina tai valmiina aterioina tarvitsijoille, mutta tänä päivänä se tarkoittaa enää vain harvoin pelkkää ruokaa ja ”leipäjonoja”. Ruoka-apuyhteisöt ovat usein monipuolista matalan kynnyksen toimintaa, jossa voi saada esimerkiksi palveluohjausta, digiopastusta tai talous- ja terveysneuvontaa. Maahanmuuttajia järjestöt voivat auttaa kotoutumisessa. Yhteisöllinen ja monimuotoinen toiminta tukee osallisuutta ja hyvinvointia.
Toisaalta ruoka-apuyhteisöissä tunnistetaan, ettei ruoka-avun tarpeen moniin perussyihin voida vaikuttaa pelkästään kolmannen sektorin ruoka-avulla. On kehitettävä myös sosiaaliturvaa, julkisen sektorin hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimintoja sekä parannettava niiden saavutettavuutta. Ruoka-apuyhteisöjen toiminta ja tavoitteet kuitenkin tukevat kuntien strategiaa hyvinvoinnin edistämisessä ja terveyserojen kaventamisessa. Kolmannella sektorilla, ruoka-avulla, yhteisöjen ja yksilöiden toiminnalla on kuitenkin tutkitusti iso merkitys hyvinvoinnin edistämisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen jäsenille. Yhtenä kantavana ajatuksena on nähdä ne mahdollisuudet ja hyvä, mitä ympärillä on ja keskittyä niihin.
Jyrki Myllärniemi
kehittämispäällikkö
