Työhyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla on ollut Suomessa haasteellinen jo pidemmän aikaa. Sote-alan työntekijöiden tarve on kasvanut huomattavasti viime vuosina väestön ikääntymisen ja palvelutarpeen kasvun myötä. Samalla työntekijöiden työmäärä ja työpaine ovat kasvaneet, mikä on johtanut moniin työhyvinvointiin liittyviin ongelmiin. Työhyvinvointia ovat heikentäneet esimerkiksi henkilöstöresurssien puute, kiire ja työkuorma, jatkuva muutostilanne, hallinnolliset tehtävät, työn vaativuus, työvälineiden puute ja niiden toimimattomuus, riittämätön koulutus, palkkaus ja sosiaaliturva sekä henkisen ja fyysisen väkivallan lisääntyminen.
Työhyvinvointia on yritetty parantaa muun muassa panostamalla henkilöstön koulutukseen ja työhyvinvoinnin johtamiseen, mutta ongelmat ovat edelleen merkittäviä. Erityisen huolestuttavaa on alan työntekijöiden korkea sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä. Sairauspoissaolojen kokonaiskustannukset voivat olla useita miljoonia euroja vuodessa. Siksi onkin tärkeää panostaa työhyvinvointiin ja ennaltaehkäistä sairauspoissaoloja mahdollisimman tehokkaasti.
Mieli ry:n puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen on todennut, että työkyky ei ole vain yksilön vastuulla, vaan myös työnantajalla ja yhteiskunnalla on vastuu työkyvyn ylläpitämisestä ja edistämisestä. Miten työnantaja voi vastata sote-alan tyypillisiin työhyvinvointihaasteisiin?
Vuorotyö vie voimia
Yksi sote-alalle ominaisista työhyvinvointi haastavista tekijöistä on vuoro- ja yötyö. Säännöllinen unirytmi kärsii, kun aamu- ja iltavuoroista vaihdetaan yövuoroon, eikä vuorotyötä tekevä välttämättä aina jaksa huolehtia työhyvinvoinnistaan. Laki takaa säännölliset terveystarkastukset yötyötä tekeville, ja alan ammattiliitoilla on myös omat ohjeistuksensa turvalliseen ja terveelliseen työhön.
Työnantaja voi ehkäistä vuorotyön työhyvinvointihaittoja hyvällä työvuorosuunnittelulla. Lisäksi vuorotyötä tekevät kannattaa huomioida tarjoamalla neuvontaa ja tietoa hyvinvoinnin tukemisesta vuorotyössä: työpaikalle voidaan kutsua asiantuntijoita kertomaan esimerkiksi hyvän unen tukemisesta tai vuorotyötä tukevan ruokavalion rakentamisesta.
Ergonomia ja tauotus
Ergonomiaan liittyvät haasteet ovat tuttuja sote-alalla niin fyysisessä asiakastyössä kuin päätetyöskentelyssäkin. Asiakastyö saattaa sisältää esimerkiksi nostamista ja hankalia työasentoja, jotka kuormittavat kehoa. Päätetyössä taas silmät väsyvät helposti, taukojen pitäminen saattaa unohtua ja etätöissä hyvän työasennon ylläpitäminen unohtua. Toisaalta taukojen pitäminen voi olla haaste myös asiakastyössä, jos kiireisen päivän lomasta ei löydy rauhallista ruokailuhetkeä.
Fyysisen ergonomian haasteisiin apu löytyy usein ohjauksen ja tiedon tarjoamisesta: yhteistyössä esimerkiksi työfysioterapeutin kanssa voidaan opetella työasentoja, joissa asiakkaiden fyysinen avustaminen ei aiheuta tapaturmavaaraa. Jos käytössä on apuvälineitä, kuten nostolaitteita, työnantajan tulee huolehtia myös siitä, että henkilökunta osaa käyttää niitä. Kiireisinä päivinä ruokarauha taas saattaa löytyä porrastamalla ruokataukoja tiimin kesken.
Myös päätetyössä hyvät työvälineet ovat tärkeitä: mahdollisuus riittävän ison näytön, ergonomisen hiiren ja näppäimistön sekä työtuolin käyttöön myös etätyössä tukevat työntekijän fyysistä hyvinvointia. Työfysioterapeutti voi opastaa myös istumatyöläisiä sopiviin työasentoihin sekä taukojumppien tekemiseen. Tietokoneelle on saatavilla ohjelmia, jotka voivat muistuttaa tauoista ja taukojumpista. Myös kannustaminen mikrotaukojen pitämiseen voi auttaa.
Ihmisläheisen työn haasteita
Sote-alan asiakastyössä saattaa tulla eteen paitsi fyysisesti myös henkisesti vaativia tilanteita. Henkisen kuormituksen purkamiseksi on tärkeää, että työpaikalla luodaan toimivat käytännöt päivittäisten asiakastilanteiden käsittelyyn ja työntekijät saavat riittävästi työnohjausta sekä tietoa, koulutusta ja ohjeita eri asiakasryhmien kanssa työskentelyyn.
Esihenkilötyön haasteena taas on työn liukuminen vapaa-ajalle. Vastuu painaa ja voi näkyä psyykkisen stressin lisäksi pidemmän päälle myös fyysisinä vaivoina. Kollegiaalinen kanssakäyminen ja toisilta esihenkilöiltä saatu tuki on tärkeää. Lisäksi työnantaja voi tarjota erityisesti esihenkilöille suunnattua tukea, tietoa ja koulutusta.
Myös sote-alan jatkuvat muutokset voivat kuormittaa henkisesti. Uudistumisen tarpeet ja vaatimukset voivat tulla ulkoapäin tai omasta organisaatiosta ja ne voivat koskea paitsi oman alan substanssia, myös esimerkiksi uusien laitteiden ja ohjelmistojen käyttöä. Työntekijän omalla asennoitumisella on merkitystä, mutta pohjimmiltaan muutoksiin sopeutuminen on johtamisasia, joka on työnantajan vastuulla. Paineiden keskellä työntekijän virkistäytymistä ja hyvinvointia voidaan tukea myös erilaisten hyvinvointietujen avulla.
Tapaturmien ennaltaehkäisy
Onnettomuudet ja tapaturmat ovat usein ennalta-arvaamattomia, mutta onneksi monelta vahingolta on mahdollista välttyä hyvän ennaltaehkäisyn avulla. On tärkeää, että työpaikalla seurataan jo sattuneita tapaturmia sekä uhka- ja vaaratilanteita, tehdään riskikartoituksia ja toteutetaan turvallisuutta parantavia toimenpiteitä niissä esiin nousseiden tarpeiden mukaisesti.
Työsuojeluvaltuutetuilla on oma toimintaohjelmansa, jonka mukaan he toimivat. Lakisääteisten toimenpiteiden lisäksi tärkeää työntekijän tapaturmien ehkäisyä on myös fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Iän myötä monien kunto heikkenee, ja etenkin vuorotyö ja työn fyysiset puolet voivat yllättäen käydäkin liian kuormittaviksi. Tiivis yhteistyö työntekijän, esihenkilön ja työterveyshuollon välillä sekä tarvittaessa työtehtävien määräaikainen keventäminen tukevat myös tapaturmilta välttymistä työssä.
Työhyvinvointi on meidän kaikkien yhteinen juttu, sekä työnantajan että työntekijöiden!
Jaana Kautto
henkilöstöpäällikkö