Elämme hyvin haastavaa aikaa niin globaalisti kuin suomalaisessa yhteiskunnassa: maailma ympärillämme muuttuu ja Suomen väestö vanhenee kovaa vauhtia. Hyvinvointialueiden käynnistyminen ja sosiaali- ja terveysalan haasteet mietityttävät myös meitä sote-alan palvelujen tuottajana. Jotta pystymme turvaamaan nykyiset hyvinvointivaltion palvelut, tarvitsemme yhteistä arvopohjaa, konkreettisia ja uudenlaisia ratkaisuja, rakenneuudistuksia, poliittista päätöksentekoa sekä työperäistä maahanmuuttoa.
Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijät ovat ratkaisevassa roolissa yksilöiden ja yhteiskunnan terveyttä ja hyvinvointia tukemassa. Raskas ja paineistettu työ verottaa työntekijöiden voimavaroja ja sote-alan henkilöstöpula puhututtaa ja huolestuttaa. Työtä ei koeta enää samalla tavalla houkuttelevaksi ja vetovoimaiseksi kuin ennen. Tällä hetkellä huolettaa alalla vallitseva vinoutuma, kun houkuttelevampaa on tehdä keikkatyötä kuin työskennellä vakituisesti. Keikkatyössä työntekijä suorittaa työvuoroon kuuluvat tehtävät, mutta ei kanna vastuuta asiakkaan hyvinvoinnin kokonaisuudesta pitkällä aikavälillä, mikä taas kuormittaa vakituista henkilöstöä entisestään.
Toinen huolestuttava yksittäinen, mutta merkittävä ilmiö on lähihoitajien lääkehoidon osaaminen: suurella osalla lähihoitajista ei ole työssä tarvittavia lääkelupia. Lähihoitajan tutkintoon ei tällä hetkellä sisälly automaattisesti lääkehoidon osaamisen varmistaminen, vaikka lääkehoito kuuluu usein lähihoitajan työnkuvaan. Ilman lääkelupia ja työpaikoilla toteutettavia näyttöjä lääkehoitoa ei kuitenkaan voi tehdä. Usein lääkeluvat puuttuvat juuri keikkatyötä tekeviltä. Kun henkilöstöpula ajaa työnantajan käyttämään entistä enemmän keikkatyöntekijöitä, saattaa myös lääkehoidon turvallisuus vaarantua.
Sote-johtamisen vaatimuslista on hengästyttävän pitkä: osaamisvaatimukset ovat laajat, työkenttä laajentuu jatkuvasti, yhteistyötä tehdään yli sektorirajojen, digitalisaatio mullistaa niin palveluita kuin johtamista, taloustilanne on haastava, ja samalla olisi kyettävä ennakoimaan ja arvioimaan toiminnan vaikuttavuutta. Miten siis voisimme vastata näihin haasteisiin?
Koulutusmäärien nostaminen ei yksin ratkaise hoitajapulaa
Jokainen meistä ymmärtää varmasti sote-kentän haasteellisuutta ja haluaa vahvistaa osaamistaan ja yhteisiä valmiuksiamme jatkuvan muutoksen keskellä toimimiseen. Tiedämme, että hyvinvoiva osaava ja motivoitunut henkilöstö on hyvän johtamisen lisäksi yksi tärkeä menestystekijä toimiville palveluille ja yrityksille. Tarvitsemme sote-ammattilaisten ja palveluntuottajien tiivistä yhteistyötä ja kollektiivista vastuunkantoa.
Toimivat ratkaisut henkilöstöpulaan ja alan houkuttelevuuden parantamiseen vaativat myös poliittista päätöksentekoa. Sairaanhoitajien ja lähihoitajien koulutuspaikkoja lisättiin viime vuonna tuhannella, ja tavoitteena on nostaa koulutusmääriä edelleen. Suunta on oikea, mutta muitakin toimia tarvitaan. Työntekijät niin meillä Edistiassa kuin muualla kokevat työnsä merkitykselliseksi ja tärkeäksi, mutta vaativa ihmissuhdetyö ei aina ole kovin mediaseksikästä. Ala ei myöskään sovellu jokaiselle, ja soveltuvuuskokeiden käyttäminen opiskelijavalinnoissa on niin alalle tulevien opiskelijoiden kuin työnantajienkin etu.
On myös tärkeää laajentaa näkymää ja katsoa asioita uusista, ehkä epätavallisistakin näkökulmista sen sijaan. Johtamista ja työssä kehittymisen ja etenemisen mahdollisuuksia tulee kehittää, sekä lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön esimerkiksi kannustamalla työskentelyyn itseohjautuvissa tiimeissä. Lisäksi on mietittävä uusia työkaluja, tarkasteltava työkäytäntöjä, prosesseja ja järjestelmiä, jotka parantavat työn mielekkyyttä. On myös tarjottava osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia niin palveluita käyttäville asiakkaille kuin heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille.
Ennen kaikkea on kuitenkin uskallettava kokeilla rohkeasti uutta, vaikka varmuutta onnistumisesta ei olisikaan ja otettava opiksi niin virheistä kuin onnistumisista. Filosofi Søren Kierkegaardin sanoin ”elämän voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin”.
Tiina Rajala
palvelupäällikkö, yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen palveluasuminen
